TEESIMME
Demokratia
ASUKKAIDEN ÄÄNI KUULUVIIN
Helsingissä on kosolti kansalaistoimintaa viheralueiden, lähipalvelujen, työllisyyden ja muiden asioiden puolesta. Sillä on saatu tuloksia, mutta kaupungin kasvutavoitteet ja yksityisten yritysten etu syrjäyttää usein asukkaiden tahdon. Päätöksenteon pitää perustua asukkaiden itsehallintoon ja osallistumiseen. Pormestarimallin sijaan haluamme kehittää lähidemokratiaa ja purkaa vallan keskittämisen.
Palvelut
KYLLÄ LÄHIPALVELUILLE – EI JÄTTIKESKUKSILLE!
Palvelujen keskittäminen, karsiminen ja yksityistäminen lisäävät eriarvoisuutta ja hankaloittavat arkea. Kunnan tehtävä ei ole tehdä palveluilla voittoa, vaan turvata asukkaiden hyvinvointia. Rikkaan kaupungin pitää päästä eroon häpeällisestä hoito- ja hoivavajeesta.
KOULUTUS JA KULTTUURI KUULUVAT KAIKILLE
Varhaiskasvatus, koulutus, liikunta ja kulttuuri ovat Helsingin rikkaus. Niihin pitää panostaa koko kaupungin alueella. Nuorista täytyy huolehtia, myös niistä, jotka eivät yksin pärjää. Kulttuuri on jokaisen oikeus ja yhteiskunnan ydin, sen DNA, joka luo uutta ja ihmisiä yhdistäviä arvoja.
Asuminen
ASUMINEN ON OIKEUS, EI ETUOIKEUS
Helsingissä asuminen on liian kallista. Vuokria on nostettu ja asumistukea leikattu. Myös monien omistusasujien ahdinko on syventynyt. Asuinalueet eriytyvät. Asumisen päätöksissä on kuultava asukkaita, ei asunnoilla keinottelevia. Markkinahintoihin vetoamisen sijaan kaupungin on toimittava asumiskustannusten alentamiseksi.
Ympäristö
LÄHILUONNON EHDOILLA
Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen ja lähiluonnon suojeleminen ovat osa samaa kamppailua. Helsingin on lopetettava viheralueille rakentaminen ja tunnustettava niiden tärkeys terveydelle ja viihtyvyydelle. On otettava suunta kohti maksutonta joukkoliikennettä.
Työllisyys ja työolot kuntoon
HELSINKI EDELLÄKÄVIJÄKSI TYÖNANTAJANA
Työttömyys on Helsingissä jo laajempaa kuin 90-luvun laman aikaan. Suomen suurimpana työnantajana kaupunki voi työllistää ihmisiä ja uudistaa työoloja. Kun palkkaus on kunnossa ja väkeä riittävästi, saa kaupunki myös helpommin työntekijöitä.
Ylijäämät käyttöön
HELSINGILLÄ ON VARAA PAREMPAAN
Helsinki on tehnyt vuosittain satoja miljoonia ylijäämää. Rikkaalla kaupungilla on varaa parantaa asukkaiden ja työntekijöiden hyvinvointia.
Ihmisoikeudet
SOSIAALISET OIKEUDET TEKEVÄT IHMISOIKEUKSISTA TOTTA
Ihmisarvo konkretisoituu Helsingissä siinä, saako jokainen ne palvelut, joihin hänellä on oikeus. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja ihmisarvo toteutuvat juhlapuheiden sijasta päätösten toimeenpanossa ja ihmisten arjessa.
Kansainvälinen ja solidaarinen kaupunki
RASISMI JA SYRJINTÄ SEIS
Helsinki on monien kansallisuuksien, kielten ja kulttuurien kaupunki. Täällä ei saa olla sijaa rasismille, syrjinnälle eikä väkivallalle. Haluamme edistää solidaarisuutta ja rauhaa.
LISÄÄ DEMOKRATIAA HELSINKIIN
Asukkaiden ääni kuuluviin
Kansalaistoiminnan avulla on saatu Helsingissä säilytettyä lukuisia viheralueita, kouluja, asukastaloja ja muita lähipalveluja. Aktivismi onkin tärkeä osa demokratiaa. Sen sijaan virallisemmat vaikutuskanavat ovat olleet asukkaille tukossa. Kaavoituksen kuulemismenettelyt tuovat harvoin tulosta: sijoittajien, rakennusliikkeiden ja suuryritysten voitontavoittelu syrjäyttää asukkaiden tahdon. Asioista on usein sovittu pienessä piirissä jo ennen vuorovaikutusprosessin käynnistämistä.
Kaupunginvaltuusto on muodollisesti Helsingin ylin päättävä elin, mutta se on vähentänyt omaa valtaansa siirtymällä pormestarimalliin ja supistamalla rajusti lautakuntien määrää. Pormestarimallissa suurimmat valtuustoryhmät neuvottelevat sopimuksen, joka määrittää yleisen linjan koko valtuustokaudeksi. Se sitoo valtuutettujen kädet tärkeimmissä kysymyksissä. Samalla pormestarimalli keskittää valtaa pieneen piiriin: etenkin pormestarille ja ylimmille virkahenkilöille.
Osallistuvasta budjetoinnista on hyviä kokemuksia mm. Brasiliasta, Ranskasta ja Yhdysvalloista. Näihin malleihin verrattuna Helsingin osallistuva budjetointi vaikuttaa lähinnä lumedemokratialta: asuinalueet laitetaan äänestämään toisiaan vastaan ehdotuksista, joista monet liittyvät kaupungin perustehtävien toteuttamiseen. Ei roska-astioista, nuorten aktiviteeteista tai puistojen kunnossapidosta pitäisi joutua kilpailemaan.
Pormestarimallista on luovuttava ja valtuuston on otettava takaisin sille kuuluva valta. Lautakuntien määrää pitää lisätä. Demokraattista päätöksentekoa on laajennettava mm. kaupunginosavaltuustojen ja keskustelevan demokratian avulla. Osallistuvan budjetoinnin vaikuttavuutta on lisättävä kasvattamalla sen resursseja ja pienentämällä äänestysalueita. Sitä voidaan kehittää osana kaupunginosavaltuustojen toimintaa.
Erityisryhmät, kuten lapset, nuoret, vammaiset ja maahanmuuttajat, on otettava vahvemmin mukaan päätöksentekoon osallistuvan demokratian avulla. Nuorisoneuvostolle, vanhusneuvostolle ja vammaisneuvostolle on annettava todellista päätösvaltaa. Demokraattista päätöksentekoa on kehitettävä kaupungin työpaikoilla ja Helsingin kaupungin asunnoissa. Kohtaamisia ja keskusteluja on mahdollistettava lisäämällä maksuttomia julkisia tiloja.
KYLLÄ LÄHIPALVELUILLE – EI JÄTTIKESKUKSILLE!
Kaupunkilaisten palveluiden on oltava inhimillisen kokoisia ja kaikkien saavutettavissa
Helsingissä on vallalla palveluiden keskittämispolitiikka. On rakennettu jättikouluja, jättipäiväkoteja ja jättiterveyskeskuksia. Kirjastoja on siirretty lähiöistä ostoskeskuksiin, aiempaa pienempiin tiloihin. Kaupunki on siirtänyt yksityisten yritysten hoidettavaksi jopa koko työterveydenhuollon. Emme kannata tehdasmaisia julkisten palveluiden yksiköitä ja vastustamme palvelujen yksityistämistä.
Palveluita vaivaa resurssien puute. Niissä tehdään töitä valtavan paineen alla. Syynä tähän on pitkään jatkunut alibudjetointi, jossa rahaa palveluiden toteuttamiseen varataan vuosi vuodelta vähemmän suhteessa palveluntarpeeseen.
Vaadimme alibudjetoimisen lopettamista ja tasokorotusta kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitukseen. Helsinki voi ohjata näihin palveluihin varoja myös omista ylijäämistään, laki ei sitä estä.
Kaupungin kaikilla asukkailla on oltava yhdenvertainen pääsy palveluihin. Asukkaiden arjessa tärkeät peruspalvelut, kuten päiväkoti, peruskoulu, terveysasema, neuvola, kirjasto, nuorisotalo ja lähiliikuntapaikka, tulee olla kävelyetäisyydellä.
Palveluiden keskittäminen jättiyksiköihin täytyy lopettaa. Esimerkiksi omalääkärimallin toteuttaminen onnistuu paremmin, kun lähiterveysaseman tuttu lääkäri ja hoitaja tuntevat potilaan ja alueen. Lääkärin ja muiden sote-alan ammattilaisten vastaanotolle pitää päästä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja ilman kohtuutonta jonottamista, enintään viikossa. Kattavan lähipalvelujen verkoston osana haluamme myös lisätä matalan kynnyksen palveluja. Myös kotiin tarjottavia palveluja ja omaishoidon tukea on lisättävä.
Palvelujen saavutettavuus vaatii fyysisten esteiden poistamisen ohella henkisen ja sosiaalisen tuen tarjoamista oikea-aikaisesti. Esimerkiksi huumaavaksi luokiteltujen lääkkeiden käyttöön liittyy edelleen ennakkoluuloja, joista joutuvat kärsimään muun muassa ADHD-diagnoosin saaneet.
Vammaisten ja heidän perheenjäsentensä tulee voida osallistua heitä koskevaan päätöksentekoon. Jotta vammainen voi käydä töissä, opiskella, harrastaa, asua yksiöllisten tarpeiden mukaan ja osallistua, on parannettava kuljetuspalveluja, henkilökohtaista apua ja sosiaaliturvan saavutettavuutta. Vammaispalvelujen neuvontaa ja selkokielistä tiedotusta on lisättävä.
Huumeisiin ja muihin päihteisiin liittyvät ongelmat ovat Helsingissä pahentuneet. Tarvitaan parempia sosiaalipalveluja. Lisäksi Helsinkiin on rakennettava käyttöhuoneita, jotka lisäävät sekä käyttäjien että asukkaiden hyvinvointia. Käyttöhuoneista on ollut maailmalla hyviä kokemuksia.
Koulutus ja kulttuuri kuuluvat kaikille
Koulutus ja kulttuuri ovat Helsingin rikkaus. Kaupungin tulee panostaa varhaiskasvatukseen, koulutukseen, nuorisotyöhön, taiteisiin ja kulttuuriin sekä yhteistyöhön korkeakoulujen kanssa.
Valtuuston on ohjattava lisää rahaa niin varhaiskasvatukseen, perusopetukseen kuin toisen asteen koulutukseen. Näin voidaan pienentää päiväkotien ja koulujen ryhmäkokoja. Samalla kun luovutaan jättikoulujen ja jättipäiväkotien rakentamisesta on huolehdittava siitä, että lapsilla ja oppilailla on riittävät ja viihtyisät tilat. Yläkouluissa ja toisen asteen koulutuksessa koulupäivien alkamisajankohtia tulee myöhäistää. Oppimisen tukeen, erityisopetukseen ja kouluterveydenhuoltoon tarvitaan lisää resursseja. Etenkin ammatillisen koulutuksen rahoitus vaatii tasokorotusta. Helsingin on järjestettävä myös saamenkielistä varhaiskasvatusta ja perusopetusta, asuuhan pääkaupunkiseudulla merkittävä joukko saamelaisia.
Helsinki on monipuolinen taiteen, kulttuurin ja luovan työn keskus. Kaupungin on lisättävä kulttuurin rahoitusta ja tiloja vapaalle kulttuuritoiminnalle. Lähikirjastoverkostoa on laajennettava ja lähiöiden kulttuuritoimintaa tuettava. Myös työväenopistolle on turvattava riittävät resurssit.
Haluamme maksuttoman kulttuuri- ja liikuntakortin vähävaraisille ja lisää edullisia liikunta- ja kulttuuripalveluita kaikille. Etenkin lähiöihin on järjestettävä lisää kulttuuritoimintaa ja mahdollisuuksia omaehtoiseen kulttuurin harrastamiseen.
ASUMINEN ON OIKEUS, EI ETUOIKEUS
Asumiskulut kohtuullisiksi
Helsinki on suosinut omistusasuntojen rakentamista asunto-ohjelmassa ja tonttien jakamisessa. Vuokra-asuntojen, etenkin edullisten ara-vuokra-asuntojen osuus supistuu, kun rakennusliikkeet ja sijoittajat tavoittelevat isompia voittoja kovan rahan asunnoista ja vanhoja ara-taloja vapautuu sääntelystä. Vuokralla asuminen on tunnustettava tasavertaiseksi ja monille omistusasumista paremmin soveltuvaksi asumismuodoksi.
Helsingin on perustettava oma rakennusyhtiö, joka tuottaa aidosti kohtuuhintaisia ja erilaisiin elämäntilanteisiin sopivia asuntoja pien- ja keskituloisille asukkaille. Asuntotuotannossa on huomioitava erityisryhmät, ja myös opiskelijoiden ja yksinasuvien tarpeet. Asuinalueiden eriytyminen ja asunnottomuuden kääntyminen kasvuun myös Helsingissä on otettava vakavana varoituksena ja niihin on vastattava aktiivisilla toimilla.
Helsinkiin ja muihin kasvukeskuksiin tarvitaan vuokrasäännöstely. Ara-rahoituksen alasajon sijaan valtion tulee järjestää pitkäaikaista ja edullista lainarahoitusta kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon.
Helsinki omistaa kaksi kolmasosaa kaupungin pinta-alasta, mutta ei käytä tätä valtaa oikeudenmukaisesti eikä luontoarvoja suojellen. Tontinvuokria on kohtuullistettava ja niiden taso on päätettävä valtuustossa määräajoin, jotta vältetään kohtuuttomat kertakorotukset. Kaupungin asunnoille ja yleishyödyllisille rakennuttajille on annettava isompi alennus tontinvuokrista.
Helsingin kaupungin energiayhtiön, Helenin sähkön ja kaukolämmön maksuja pitää kohtuullistaa helsinkiläisille niin, että välttämättömän minimikulutuksen tariffit ovat edullisemmat, kun taas tuhlailevaa kulutusta hillitään korkeammilla tariffeilla.
Heka ja Haso kuntoon
Helsingin kaupungin asuntojen, Hekan toiminta on korjattava perusteitaan myöten. Tyhjät asunnot on vuokrattava. Valtuuston ja konsernijaoston on puututtava yhtiön toimintaan tiukemmin ja huolehdittava, että vuokralaiset eivät joudu maksamaan johdon virheistä. On kohtuutonta, että kaupunki maksattaa vanhojen talojen asukkailla koko uudistuotantonsa muun muassa vuokrantasausjärjestelmän kautta.
Asukastoimikuntien oikeus valvoa kohteensa vuokranmääritystä myös pääomakulujen osalta, on palautettava. Hekan asunnonvälitys on palautettava yhtiön hallintaan. Asukkaiden on voitava muuttaa joustavasti Hekan sisällä.
Helsingin kaupungin asumisoikeusyhtiö, Haso kamppailee pääosin samojen ongelmien kanssa kuin Heka. Sen huonon hallinnon osaamattomuutta ei saa maksattaa asukkailla.
LÄHILUONNON PUOLESTA
Helsinkiläisille tärkeät luontoalueet on säästettävä rakentamiselta
Helsingin viher- ja virkistysalueita tuhotaan tiivistämisen nimissä. Samalla luodaan varjossa olevia, ahtaita asuinalueita. Tämä heikentää viihtyvyyttä ja lähiluontoa. Asukkaat joutuvat jatkuvasti puolustamaan viheralueita, rantoja ja kulttuuriympäristöjä kaupungin kaavoituspolitiikkaa vastaan. Tämä suunta on muutettava.
Keskuspuisto ja muut viheralueet ovat asukkaille tärkeitä ja luonnoltaan arvokkaita. Ne ovat täynnä uhanalaisia lajeja, mutta kaupunki ei huolehdi edes luontoselvityksistään kunnolla. Helsingin on ryhdyttävä torjumaan luontokatoa omilla toimillaan ja varmistettava, että jokaisella asukkaalla on viheralue kävelyetäisyydellä.
Viheralueet ovat myös hyvinvointi- ja tasa-arvokysymys – kaikilla ei ole varaa kesämökkiin tai kaupunkia kauemmas suuntautuviin retkiin. Terveellinen ympäristö vähentää stressiä ja ennaltaehkäisee sairauksia. Sen tulee olla rakentamista ohjaava periaate.
Kaavoituksen on palveltava asukkaita ja ympäristöarvoja, ei sijoittajia
Kaavoituksessa ja rakentamisessa tulee aidosti kuunnella asukkaiden näkemyksiä. Kaavoitusta ohjaavalle yleiskaavalle on asetettava uudet lähtökohdat: viheralueille ei enää rakenneta, luovutaan ylimitoitetuista toimitilarakentamisen tavoitteista, turvataan luontoarvoja ja arvokkaita kulttuuriympäristöjä, edistetään kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikenteen käyttöä. Viheralueita voidaan säästää esimerkiksi hyödyntämällä käytöstä poistuneita teollisuusalueita, tyhjillään olevia toimistotiloja ja joutomaita.
Viheristutuksia on lisättävä katujen varsille, katoille ja rannoille sen sijaan, että puita kaadetaan kevyin perustein. Eläinten liikkumista ja selviytymistä kaupungissa on tuettava mm. vihersilloilla sekä lintuturvallisella ja valosaastetta vähentävällä rakentamisella. Siirtolapuutarhat ja viljelypalstat ovat osa kaupunkikulttuuria ja samalla lajirikkaita ja monipuolisia avoimia viherkeitaita, joiden vuokria ja maksuja ei saa nostaa kohtuuttomiksi.
Kulttuuriympäristöjä ei pidä uhrata sijoittajavetoiselle toiminnalle eikä historiallisia rakennuksia saa jättää rapistumaan. Lapinlahden entisen sairaalan alue on kunnostettava ja säilytettävä kaikille avoimena mielen hyvinvoinnin, kulttuurin ja kansalaistoiminnan keskuksena.
Helsingin kannettava vastuunsa ilmastotoimista ja kaupunkivihreästä
Helsingillä on monia mahdollisuuksia torjua ilmastonmuutosta ja toteuttaa tavoite hiilineutraalista kaupungista vuoteen 2030 mennessä. Helenin on säilytettävä kokonaan kaupungin omistuksessa ja sen on edistettävä hiilineutraaleja energiaratkaisuja. Joukkoliikenteen on oltava sujuvaa ja houkuttelevaa, jolloin myös yksityisautoilu vähenee. HSL:n lippujen hintoja tulee alentaa ja ottaa suunta kohti maksutonta joukkoliikennettä. Pyöräilyn ja kävelyn edellytyksiä tulee parantaa.
Helsingin tulee sitoutua Puolet parempaa -kampanjaan eli puolittaa eläinperäisten tuotteiden osuus hankinnoissa vuoteen 2030 mennessä. Kasvisruuan osuutta on lisättävä kaupungin toiminnassa.
Kaupunkivihreä tukee ilmastonmuutokseen sopeutumista ja lisää varjostusta, haihtuvuutta ja sadevesien imeytyspintoja. Se on ulotettava jokaiseen mahdolliseen kolkkaan. Keskuspuistosta ei saa lohkaista enää palaakaan – ei myöskään lumenkaatopaikaksi.
Helsinkiin on viimeinkin perustettava kansallinen kaupunkipuisto jo kolmen valtuuston asettaman tavoitteen mukaisesti. Sen tulee olla Keskuspuistoa laajempi, esimerkiksi Keskuspuiston ja Helsinki-puiston pohjalta muodostettava. Kaupunki tarvitsee laajan ja eheän viheralueverkoston, joka turvaa luonnon monimuotoisuutta, ekologisia yhteyksiä ja kulttuuriympäristöjä eli viihtyisän elinympäristön myös tuleville sukupolville.
Työllisyys ja työolot kuntoon
Helsinki edelläkävijäksi työnantajana
Työttömyys on Helsingissä jo laajempaa kuin 90-luvun laman aikaan. Suomen suurimpana työnantajana Helsinki voi työllistää ja parantaa työoloja, mutta työntekijät uupuvat raskaan työtaakan alla.
Kaupungin palveluissa on suuri henkilöstövaje. Kun väkeä on tarpeeksi ja palkkaus kunnossa, saa kaupunki myös helpommin työntekijöitä. Matalapalkkaisuuden poistamiseksi kaupungin tehtävissä tarvitaan olennaisesti nykyistä suurempi palkkakehitysohjelma. Esitämme, että Helsingissä ryhdytään kokeilemaan työajan lyhentämistä ansiotasoa alentamatta. Se edistää työntekijöiden hyvinvointia, vähentää ympäristön kuormitusta ja parantaa työn tuottavuutta.
Kaupungin on työnantajana pidettävä myös alihankinnoissa ja ostopalveluissa huolta siitä, että täällä ei poljeta työehtoja eikä loukata työntekijöiden oikeuksia. Kaupungin on kannettava vastuunsa maahanmuuttaneiden työllistämisestä ja huolehdittava siinä myös suomen ja ruotsin kielen opetuksesta.
Tavoitteena on monipuolinen työllistämisympäristö, joka tukee kaikkien helsinkiläisten työmahdollisuuksia ja helpottaa työttömien työllistymistä myös riittävillä työllisyyspalveluilla. Osatyökykyisten työllistämisen helpottamiseen on panostettava mm. palkkatuetun työn resurssien turvaamisella.
Palkanmaksujärjestelmä Sarastian käyttöönoton aiheuttama kriisi sekä asiakas- ja potilastietojärjestelmä Apotin ja asiointiportaali Maisan käytön hankaluudet sekä kasvatuksen ja koulutuksen Asti-järjestelmähankkeen keskeyttäminen kertovat siitä, että kaupungilla ei ole ajantasaista ohjelmaa eikä osaavaa johtoa tietojärjestelmien kehittämisessä. Konsultit ja ICT-firmat ovat pyörittäneet ja rahastaneet kaupunkia. Esitämme tietotekniikan kehittämisen kunnollisen ohjelman laatimista ja toimielimen perustamista.
SOSIAALISET OIKEUDET TEKEVÄT IHMISOIKEUKSISTA TOTTA
Ihmisoikeudet näkyviin budjetissa eikä vain puheissa
Sosiaaliset oikeudet turvaavat, että jokainen voi elää ihmisarvoista elämää riippumatta taloudellisesta tai sosiaalisesta asemastaan, sukupuolisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta, ihonväristä tai etnisyydestä tai toimintakyvystä. Ihmisoikeudet, kuten oikeus puhtaaseen ympäristöön, elämään, terveyteen ja koulutukseen, jäävät tyhjiksi lupauksiksi, jos sosiaaliset oikeudet – kuten kohtuuhintainen asuminen, terveydenhuolto, koulutus, sosiaaliturva ja pääsy luontoon – eivät toteudu.
Köyhyys ja eriarvoisuus estävät ihmisiä nauttimasta oikeuksistaan. Sosiaaliset oikeudet, kuten maksuton koulutus, maksuton pääsy terveysasemalle ja kaikille avoimet maksuttomat asukastalot ja kirjastot sekä markkinahintoja edullisemmat asunnot, ovat välineitä, joilla nämä esteet puretaan. Ne eivät koske vain köyhimpiä vaan sujuva arki vihreässä kaupungissa luo paremman tulevaisuuden kaikille.
Yhdenvertaisuus ja esteettömyys ovat kaikkien etu. Niiden toteutuminen on varmistettava jo suunnitteluvaiheessa ottamalla mukaan ihmisiä, joilla on erilaisia rajoitteita.
Helsingillä on varaa parempaan
Kaupungin ylijäämistä ohjattava rahaa palvelujen parantamiseen
Helsinki on tehnyt 2000-luvun alun jälkeen joka vuosi satojen miljoonien ylijäämät. Kaupungin pankkitileillä makaa toista miljardia euroa. Lainasaatavia on enemmän kuin velkoja.
Rikkaalla kaupungilla on varaa parantaa asukkaiden ja työntekijöiden hyvinvointia. Ylijäämistä on kuitenkin ohjattu rahaa vain investointeihin, kuten kalliisiin silta- ja tunnelihankkeisiin – samaan aikaan, kun palveluja on alibudjetoitu. Kaupungin kasvua tavoitellaan asukkaiden hyvinvoinnin kustannuksella.
Me haluamme ohjata ylijäämistä lisää rahaa asukkaiden hyvinvointiin ja työolojen parantamiseen. Asukkaille tärkeiden palvelujen alibudjetoiminen on lopetettava. Ylijäämät ja rahavarat osoittavat, että Helsinki voi omilla päätöksillään ehkäistä maan hallituksen toteuttaman leikkauspolitiikan kielteisiä vaikutuksia. Pääkaupunkina Helsinki voi ottaa näkyvän roolin myös vaatimuksissa valtion rahoituksen lisäämiseksi kunnille ja hyvinvointialueille.
Kansainvälinen ja solidaarinen kaupunki
Helsinki on monien kansallisuuksien, kielten ja kulttuurien kaupunki. Täällä ei saa olla tilaa rasismille, syrjinnälle eikä väkivallalle. Haluamme, että kaupunki edistää kansainvälistä solidaarisuutta ja toimii kestävän ja oikeudenmukaisen rauhan saamiseksi Ukrainaan, Palestiinaan ja muihin konflikteihin.
Kaupungin hankinnoissa voidaan ja täytyy ottaa huomioon muukin maailma. Helsingin tulee lopettaa tuotteiden ja palveluiden ostaminen sellaisilta yrityksiltä, jotka toiminnallaan tukevat ihmisoikeusrikkomuksia tai kansanmurhaa. Tämä koskee muun muassa yrityksiä, jotka toimivat Israelin miehittämillä alueilla ja laittomissa siirtokunnissa.
Tule mukaan!
Haluamme Helsingin kehitykselle uuden suunnan asukkaiden ja luonnon hyväksi. Lähde mukaan Asukkaiden ääni -yhteislistan vaalikampanjaan ja vaikuttamaan myös vaalien jälkeen. Tule mukaan luomaan uutta poliittista kulttuuria ja vaihtoehtoa.